Kevätnäytösten kynnyksellä ajatukseni kulkee tanssinäyttämöiden taakse ensin kulisseihin, käytäville ja pukukoppeihin, ja sieltä edelleen näytöspäivää edeltäneisiin kokouksiin, keskusteluihin ja toimistopäiviin. Muutaman minuutin mittaisen tanssiesityksen taustalla on vähintään lukuvuoden pituinen työrupeama. Vielä esityspäivänä eletään lukuisia odotuksen ja valmistautumisen hetkiä, joista katsoja ei tiedä mitään. Olen usein pohtinut, että kulissien kuhinasta voisi tehdä ihan oman esityksensä. Yleisölle tekisi hyvää nähdä, mitä kaikkea lavan ulkopuolella tapahtuu. Uskon, että tähän voivat samaistua myös muiden taiteen perusopetuksen taiteenalojen keväthuipennusten valmistelijat, oli kyse sitten näyttelystä, esityksestä tai konsertista tai muusta esittäytymisen muodosta.
Jotta yleisö voisi nauttia tanssin lumosta, on verhojen takana kaikkien järjestelyjen oltava kunnossa. Joskus kulisseissa kuohuu, mutta lavalle siitä ei välity mitään. Katkennut kuminauha voidaan korjata vain sekunteja ennen lavalle astumista, vetoketju vedetään kiinni tanssijan jo juostessa lavalle, esityspuku vaihdetaan sekunneissa toiseksi kolmen avustajan voimin neljännen auttajan sipaistessa kimalletta poskiin.
Esiintymisen taustalla tapahtuva työ on ensisijaisen tärkeää. Kyse ei ole vain verhon takana tapahtuvasta jännittämisestä tai pukujen korjaamisesta. Jos jo kuukausia tai jopa vuosia aikaisemmin aloitettua suunnittelu-, harjoittelu- ja valmistelutyötä ei tehtäisi, ei lavalla olisi mitään esitettävää – itse asiassa edes sitä lavaa ei olisi varattuna esittämistä varten. Mutta voi asiaa pohtia myös siitä näkökulmasta, että ilman esiintymistä tanssi ei olisi esittävää taidetta. Pelkkä suunnittelutyö ei tee asiasta kiinnostavaa. Koko kokonaisuutta siis tarvitaan ensimmäisestä ideasta loppusiivoukseen.
Asetelma tuntuu tutulta myös nykyisessä työssäni. Roolini Tanssioppilaitosten liiton toiminnanjohtajana on takahuoneen puolella. Osuuteni liittyy valmistelu- ja suunnittelutyöhön, mutta parrasvaloihin päädyn tässä roolissa vain harvoin. Alamme, oppilaitosverkosto ja liitto tarvitsee kuitenkin taustatyöntekijänsä. Onnistuakseen myös tämä esitys tarvitsee kaikkien osa-alueiden hallintaa ja hiontaa taustatyöstä lähtien.
Nyt käynnissä oleva taiteen perusopetuksen lainsäädännön uudistustyö noudattelee liiton näkökulmasta samaa kaavaa. Meillä liitoissa pohjatyötä uudistuksen osalta on tehty pitkään, jo ennen virallisen lainuudistustyön alkamista. Erilaiset kyselyt, taustainformaation koonti ja vaikuttamistyö ovat jo useamman vuoden ajan tähdänneet koulutusjärjestelmän tunnettuuden ja aseman parantamiseen. Kenttää on valmisteltu lainuudistustyötäkin varten. Alamme tietopohja on vahvistunut, asema kohentunut ja keskustelu syventynyt valtavasti viimeisten vuosien aikana, mutta paljon on vielä tehtävääkin.
Taustatyö jatkuu. Me liitot kokoamme tietoa, olemme yhteydessä viranomaisiin ja päättäjiin, sekä oppilaitoksiin. Toimimme viestinviejinä molempiin suuntiin ja pyrimme kaikin tavoin varmistamaan, että tämäkin tuleva näytös olisi mahdollisimman toimiva ja onnistunut. Työtä tehdään, vaikka se ei näy otsikoissa tai loppukiitoksissa. Näkymättömyydestään huolimatta tällainen työ on liiton toiminnan ydintä ja sillä on lopulta näkyvät vaikutukset. Se vetää vertoja parrasvaloille.
Blogin kirjoittaja Milla Malmberg on Taiteen perusopetusliiton jäsenjärjestö Suomen tanssioppilaitosten liitto STOPP ry:n toiminnanjohtaja.