Vuoden 2020 lopulla kysyimme taiteen perusopetuksen oppilaitosten johdolta ja henkilöstöltä, miten pandemia on muuttanut heidän työtään ja toimintaympäristöään, ja mitä vaikutuksia sillä voi olla tulevaan? Eräs vastaajista kiteytti tilanteen: ”Kyseessä on eräänlainen kulttuurinen rauhanajan World War II.”
Digitaalisuus innostaa ja kuormittaa
Nopea digitaaliseen oppimisympäristöön siirtyminen on saanut osan opettajista ja oppilaista innostumaan, toiset kuormittumaan. Oppilaista erityisesti pienimpien osallistuminen etäopetukseen on osoittautunut haastavaksi, mutta digikuorma on voinut kasvaa liian suureksi myös opinnoissaan jo pidemmälle edenneillä. Erityisesti samanaikainen etäkoulu ja etäharrastus on osoittautunut yhtälönä raskaaksi. Osa oppilaista on puolestaan edennyt etäopetuksen aikana hyvin, ja joillekin kotoa käsin harrastaminen on myös tuonut uutta rohkeutta omaan ilmaisuun.
Pitkittynyt epävarmuus ja jatkuvat muutokset ovat kuitenkin kaikille yhteinen jaksamishaaste. Uusia harrastuksia ei aloiteta tavalliseen tapaan ja aiemmistakin luovutaan herkemmin. Kotitalouksien taloudellinen tilanne on heikentynyt samanaikaisesti, kun korona on kurittanut myös oppilaitosten taloutta. Tällöin esimerkiksi vapaaoppilaspaikkojen tarve ja tarjonta eivät aina kohtaa.
Taiteen perusopetuksen oppilaitokset ovat kuitenkin sinnikkäästi jatkaneet toimintaansa läpi pandemian keskeytyksettä ja uusia ratkaisuja etsien. Tällä on iso merkitys myös perheille arjen jatkumossa.
Etätyö ja teknologia linkittyvät opetustyöhön yhä vahvemmin
Pandemian iskiessä keväällä 2020 kokivat johtaminen, opetus sekä tukitoimet ja palvelutarjonta vauhdilla merkittävän mullistuksen koko koulutuskentällä. Taiteen perusopetusta on pääsääntöisesti rakennettu lähiopetuksen ja -kohtaamisen kärjellä, joten etäopetuksen tekniset ja digipedagogiset lähtökohdat olivat heikommat kuin monessa muussa koulutusmuodossa. Esimerkiksi etäopetukseen tarvittavia laitteita oli oppilaitoksilla käytössään hyvin vähän. Siirtymä onnistui silti teknisesti kohtalaisen hyvin. Nykyisessä muodossaan etäopetus ei kuitenkaan tarjoa fyysisesti, sosiaalisesti ja henkisesti kaikkia samoja taideopetuksen mahdollisuuksia kuin lähiopetus.
Näkemys tulevasta jakaa mielipiteitä. Osa kyselymme vastaajista uskoo, että meneillään on välivaihe, jonka jälkeen palataan entiseen. Toiset ovat innostuneet etäopetuksen tarjoamista mahdollisuuksista ja pitävät erityisesti hybridiopetusmahdollisuutta varteenotettavana vaihtoehtona. Taiteen perusopetuksen yhteisössä on asteittain kasvanut ajatus siitä, miten opetusta ja muuta toimintaa toteutetaan jatkossa, ja mitä odotuksia oppilailla on tulevasta. Erään vastaajan mukaan ”Myrskyvaroitus etäopetuksen mahdollisuuksista on nyt annettu.”
Lähiopetuksen korvaajasta osaksi monipuolistuvaa opetusta
Kyselyvastausten perusteella etäopetuksen hyödyksi koetaan, että sitä voidaan järjestää myös tilapäisesti, jos lapsi tai nuori ei jostain syystä pääse mukaan lähiopetukseen. Oppilaiden läsnäoloprosentti on joissakin oppilaitoksissa tästä johtuen jopa noussut. Etäopetus nähdään mahdollisuutena myös silloin, jos opetusryhmää ei oppilaiden vähäisen määrän vuoksi saada jossakin toimipisteessä koottua. Opetussuunnitelmien uskotaan muuttuvan jatkossa henkilökohtaisemmiksi, jolloin myös mietitään tarkemmin milloin ja kenelle lähiopetus- tai etäopetustunti on hyödyllinen.
Useat vastaajat kuitenkin painottavat, että digihurmoksessa pitää muistaa, että kyse on taiteen opetuksesta, jossa oppilaiden ja opettajien välinen vuorovaikutus on merkityksellistä. On myös tärkeää, että oppimistilat ovat turvalliset. Esimerkiksi tanssin tai sirkustaiteen opetus vaatii niin oppilaalta kuin opettajalta tilan, jossa turvallisuusnäkökohdat on otettu huomioon.
Myös oppilaiden kokemus etäopetuksesta on ollut moninainen. Etäopetuksessa oppimisympäristö on ollut monella häiriöaltiimpi, mikä on tuonut ylimääräistä jännitettä opetustilanteeseen. Lähiopetus on tunnistettu uudella tavalla taiteen perusopetuksen rikkaudeksi ja vahvuudeksi.
Selkeä viesti vastaajilta on, että etäopetuksen kehittämisen lähtökohtana ei tule olla lähiopetuksen korvaaminen, vaan opetustoiminnan laajentaminen moninaisia oppimisympäristöjä hyödyntämällä.
Kehitystyötä koko alan yhteisin voimin
Pandemia-aika on ollut joustavuuden ja innovoinnin, sekä uusien ratkaisujen ja ajatusmallien käyttöönoton aikaa. Taiteen perusopetuksen kehittäminen vaatii alan toimijoiden yhteistä keskustelua siitä, mitä kohti ja millä keinoin opetusta voidaan jatkossa toteuttaa. Tulevaisuuskeskustelujen teemoja ovat myös muun muassa harrastuksen saavutettavuuteen ja kestävään elämäntapaan liittyvät tekijät.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut oppilaitosten laitehankintoja vahvasti, ja monilla alkavatkin laitteistot jo olla päivitettyinä. Tämä antaa hienon mahdollisuuden toiminnan jatkokehittämiseen, ja painopisteen siirtämiseen teknisistä ratkaisuista yhä vahvemmin sisällöllisiin ja pedagogisiin pohdintoihin.
Viivi Seirala, Taiteen perusopetusliitto TPO, toiminnanjohtaja
Hannele Louhelainen, Opetusalan ammattijärjestö OAJ, erityisasiantuntija
Taija Lähdetie, Suomen konservatorioliitto, toiminnanjohtaja
Kirjoitus perustuu kyselyaineistoon, joka kerättiin Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n, Kansalaisopistojen liiton, Kansanopistoyhdistyksen, Suomen Kuntaliiton, Suomen konservatorioliiton, Taiteen perusopetusliiton, Opetushallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyönä loppuvuodesta 2020. Vastaajia oli yhteensä 1084, joista taiteen perusopetusta edustaa 520 ja vapaata sivistystyötä 528 henkilöä. Peilaamme taiteen perusopetuksen vastaajien ajatuksia pandemian mukanaan tuomista muutoksista kolmen blogikirjoituksen sarjassa. Tutustu myös: osa II ja osa III.